perjantai 29. elokuuta 2014

Töttörö(ö)!

Terve!

Minä olin sairas, mutta en ole enää, koska paranin sillä välillä, kun äiti oli koulussa Helsingissä! Se on hirveän hyvä, koska terveenä olo on paljon kipeänä olemista kivempaa, vaikka en minä kyllä oikeastaan huomannut sitä, että olin sairaskaan. Olisin varmaan huomannut paremmin, jos äiti ei olisi laittanut minun päähän ämpäriä. Se sanoi, että piilotti sillä minun pipin, mutta minä olisin halunnut, että se olisi piilottanut sen ämpärin.

Aluksi kun minulla oli se ämpäri, minä luulin, että äiti ja isi oli pienentänyt meidän ovia, koska en mahtunut enää kulkemaan niistä kunnolla. Sitten minä huomasin, ettei niitä ovia ollutkaan kutistettu, vaan minua suurennettu. Minä tiedän sen siitä, että meidän jääkaappi oli selvästi ihan yhtä iso ja houkututtava, kuin aina ennenkin, mutta se törrörö juuttui aina kiinni laatikoihin ja kolahteli tylsiin tavaroihin, kuten ketchupeihin ja lasipurnukoihin. Ilman sitä töttöröä minä mahdun hyvin kiertämään ne ja pääsen parhaille apajille!

Sen saavin kanssa minä en myöskään voinut pestä itseä, paitsi illalla, kun se käytettiin nuolemistauon verran poissa. Sekin oli silti ihan tyhmästi ajateltu, koska minun ei annettu pestä minun pyllyä vaikka pylly pitää pestä joka päivä! Minulle vain sanottiin, että pyllyyn ei saa koskea, ettei pipiin mene pahoja pöpöjä. Äiti ja isi sai silti pestä minun pipiä, koska niillä oli tuikean hajuista taika-ainetta.

Minusta on tyhmää, että se pipi tuli minulle lääkärissä ja tosi tyhmää, että se tuli sinä päivänä, kun äiti ei antanut minulle aamuevästä. Sitten minun massussa oli hirveä nälkäpurina, eikä se ole mennyt vieläkään poissa! Minusta on hirveän väärin unohtaa antaa toisille evästä, vaikka ei äiti kuulemma unohtanut, vaan totteli lääkäriä.

Äiti tykkää hirveästi siitä lääkäristä, mutta minusta se poika ei ollut hirveän mukava, koska se nipisti minua heti jalasta. Olisin tahtonut sanoa sille, että nipistely on hirveän huonotapaista, mutta sitten minun silmät alkoi yhtäkkiä lupsua ja sen jälkeen minä heräsinkin ihan hassussa olossa. Se oli varmaan se, kun olin sairastumassa.

Minä en muista sitä nukahtamista, koska olin silloin jo unessa, mutta se herääminen oli hirveän outoa, koska minun tassut oli ihan vinossa ja ne käveli hassulla tavalla. Äiti oli hirveän murheellinen minun puolesta. Se silitteli ja pussaili minua ja sanoi, että kyllä minä olin sen mielestä vieläkin ihan oikea poika. Minä vastasin vain että miau. Se oli helpointa, koska olin niin pökkyrämökkyrällä, etten jaksanut kertoa, ettei kenenkään tyttö- tai poikamaisuus riipu siitä, kulkeeko se konttaamalla tai jalat hoippuralla.

Lääkäristä tullessa minulla ei ollut ämpäriä, mutta se laitettiin kohta päivänä, kun minuun tuli tulehtuma. Ehdinkin jo sanoa, etten edes huomannut olevani kipeä, mutta sen huomasin, että se ämpäri oli ikävä. Etenkin kun se laitettiin juuri silloin, kun meillä alettiin maalata ja tapetoida!

Minä olen remontoinut ennenkin (silloin kun olin vielä emo-kissan luona) ja minusta olisi ollut varmasti monta apua, jos olisin vain mahtunut tekemään juttuja. Tein kuitenkin kaiken, minkä voin!

Autoin äitiä valitsemaan pattereiden suojaksi sanomalehtiä ja testaamaan maalarinteippejä. Sitten minä istuin äidin olalla: vahdin siivoustyötä ja huolehdin tauoista. Jossain vaiheessa kun homma alkoi käydä vähän tylsäksi, niin kävin kokeilemassa maalaamista ja kun alettiin tapetoida, niin toimin liisterin koemaistajana. Kyllä se oli ihan oikein valmistettua.

Maalia en ehtinyt maistella, mutta äiti sanoi, että sekin oli sekoitettu varmaan ihan oikeassa suhteessa, koska uudet seinät näyttää nyt niin hienoilta. Ja kyllä ne minustakin on ihan kivat, vaikka en minä niitä hirveästi ole jaksanut katsella. Minulla on ollut hirveästi tekemistä sen jälkeen kun sain ämpärin poissa ja pystyin taas sujahtelemaan kaikissa koloissa! Minä olen nyt monta päivää vain riehunut ympäri taloa: kiusannut velikissaa ja tehnyt kepposia.

Eilen me varastettiin velikissan kanssa kaksi pussia kissanminttua ja revittiin ne auki, kun äiti ja isi ei ollut katsomassa. Siitä meni pää ihan villiksi ja velikissakin sekosi. Meillä oli tosi jännän hassua! Oikeastaan se oli paljon parempaa, kuin päivän aikaisempi kepponen, eli pissa kenkäkaapissa! Minä taidan ehdottaa velikissalle, että ollaan tänäänkin pahoja poikia ja varastetaan sitä kissaruohoa! Sen jälkeen me voitaisiin käydä vielä kenkäkaapissa kastelemassa ja nuuhkutella sitten ruohoa ja katsoa pesukonetta kun se kolisee ja pyörittää isin lenkkareita!

Hähä.

tiistai 5. elokuuta 2014

Se oli vitsi!

Hihihihih.

Meillä oli eilen puuhapäivä, koska minä olin tehnyt kepposia! Minun paras kepponen oli kakata sohvalle, koska äiti ei saanut sitä siivottua ja nyt se haisee ihan minulta - siis siltä minun pahalta hajulta! Äiti sanoi isille, että meidän pitää ehkä ostaa uusi sohva, jos ne ei saa puhdistettua sitä minun sotkemaa taika-aineella. Sitten se pussasi minua ja sanoi, että minä olen tehnyt meistä rikkaita, koska yleensä äidillä ja isillä ei ole varaa ostella vuoden välein sohvia. Minusta se tuntui aika mukavalta.

Äiti on opettanut minulle, että vaikka rahalla voi ostaa asioita, niin aina ei kannata, koska joskus sille voi olla suurempaakin tarvetta. Raha pitää säästää ja käyttää vasta pahana päivänä. Minusta paha päivä ei silti kuulosta kovin kivalta, vaikka silloin saisikin ostella kivoja juttuja. Siksi minä kysyin äidiltä, että eikö me voitaisi ostaa sohvaa mieluummin hyvänä päivänä tai pestä vanhaa, pyykkikoneessa. Tylsää, kun äiti sanoi, ettei pyykkikoneessa voi pestä sellaisia asioita, kuten sohvia tai kameran salamatarvikkeita: minä keppostelin myös äidin salamavarjot ja -jalustat pissalla.

Tissiliivejäkään ei kuulemma voi pestä pesukoneessa, koska niihin voi tulla siellä kupruja ja sitten äidistä voi tuntua, että sen tissit on rutussa. Siksi me pestään minun pissaamat tissiliivit sangossa ja hämmennellään niitä tassuilla (paitsi äiti hämmentää sormilla, koska sillä ei ole tassuja). Me tehdään se ehkä tänä iltana.

Eilen minä ehdin jo vähän huolestua, että mitä jos minä en saisikaan katsoa yhtään pesukoneen ikkunasta, kun kaikki pyörii siellä veden kanssa. Minusta se kieppuminen on hirveän kutkuttavaa ja sen katsominen kutittaa jopa hännän mutkaa! Onneksi olin pissannut tarpeeksi monta laukkua ja reppua, että niistä osan saattoi pestä pyykkikoneessa!

Ihan koko aikaa minä en kuitenkaan jaksanut katsoa pyykkikonetta, niin sitten minä autoin isää järjestämään laatikoita. Me piilotettiin niihin kaikkea sellaista, mihin äiti uskoi, että minusta olisi kiva käydä pissalla: verhoja ja juhla-asioita.

Me touhuttiin ja siivottiin vielä myöhään yöllä ja minusta se oli tosi hassua, koska me puuhailtiin minun kepposia. Sitten se hassu kuitenkin loppui, kun äitikin päätti kujeilla ja kastella minut suihkussa. Se johtui kuulemma siitä, kun minä uiskentelin kalan nahoissa, roskakorissa.

Äiti ja isi kävi eilisen eilen venekalassa ja ne metsästi sieltä ihan oikeaa saalista. Isi antoi minun kurkistaa sitä vähän pussissa, mutta sitten äiti haki minut poissa ja sanoi, että minä saatan nähdä hauesta painajaisia.

Isi sanoi, että äiti pelkää haukia. Minusta se hauki oli kuitenkin vain jännittävä – se oli ainakin monta isompi mitä minä!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hoitokodissa

Heipsus!

Minä olen taas kotona! Eilen minä en ollut kotona, vaan ykkösmummun luona hoitoreissussa. Äiti ja isikin oli reissussa, kun ne kävi kolme päivää Hesassa.

Hesa tarkoittaa Helsinkiä ja se on suomen pääasia, vaikka siellä ihmiset ei osaakaan hirveän hyvin päässälaskea. Minä tiedän, että ykkösen jälkeen tulee kakkonen, mutta helsinki-ihmiset luulee, että se on kolmonen ja että vasta kolmosen jälkeen tulee kakkonen. Siksi Helsingissä teiden luvut on niin hassuja. Äiti käski sanoa, että minä tarkoitan hassuilla teillä kehä ykköstä ja kolmosta. Ne on ehkä tehty, ennen kuin helsinki-ihmiset oli eskarissa.

Minä en ole eskarissa, mutta osaan silti vähän kouluhommia, kuten laskemista ja aakkosia. Tietokonettakin minä osaan vähän painella, mutta kännykkä on vielä vähän vaikea. Onneksi mummu lainasi sen sormia ja me kirjoitettiin äidille pääasiaan whats appia.

Mummu lähetti äidille myös paljon kuvia, kun minä olin sen massussa. Tai en minä ollut oikeasti siellä massun sisällä, koska silloin minä olisin ollut mummun vauva tai murkina. Minä vain nukuin siinä massun päällä ja sitten me katsottiin yhdessä telkkaria ja luettiin sanomia.

Koska Kalevan uutiset oli minusta aika vaikeita ja kurjia, niin minä jaksoin katsoa vain sarjakuvia. Se ei haittaa, koska lasten ei tarvitse tietää koliikkisia (Äidin korjaus: poiliittisia) asioita.

Äiti ja isi on vähän aikuisia, mutta mummu on paljon aikuinen. Minulla on sanottu, että isot aikuiset ei osaa leikkiä, niin minä leikin sitten minun enon ja sen enon tyttökaverin kanssa.
Eno on äidin veli ja vähän äitiä pienempi, vaikka onkin paljon pitempi. Meillä oli aika hauskaa riehua ja minä tein kaikenlaisia kepposia.

Välillä minä sain vähän arestia, koska levitin roskapussin ja yritin syödä pappakoiran ruokia. Yhdessä välissä eno myös kasteli minut suihkussa, koska leikin pappakoiran pissassa. Yritin myös syödä mummun silmälasit ja tein sille melkein sydämmen pysähtymisen, kun menin piiloon ja näyttelin karannutta. Minusta se oli hirveän hassua. Sitten mummu oli ihan punainen ja märkä.

Minun hoitoreissu oli mukava ja sitten oli kiva tulla myös kotia. Tänään illalla tuli telkkarista jalkapalloa ja me katsottiin sitä isin kanssa. Minä olen katsonut myös kaikki jalkapallot kun tuli niitä m-kirjainkisoja ja hoitoreissussa me  pelattiin enon kanssa paljon futista. äiti sanoo, että minä olen futiskissa!

Sitten kun minä olen iso, niin minusta tulee Torres-Götze.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kakkosaikaa ja ulkoilua

Moikka!

Minä tiedän, että on olemassa tyttöjä ja poikia. Pojilla on hippula, mutta tytöt tunnistaa koruista. Tai voi pojatkin käyttää koruja ja äiti sanoi, että pojat voi kanssa meikata. Minäkin tykkään meikata ja minusta on hirveän kivaa kun äiti antaa minun auttaa puuterin laitossa!

Tänään kun me laitettiin äitin kanssa puuteria, niin äiti sanoi, että Cornis Rex ei ole kiireisen ihmisen kissa ja että jos talossa on Cornari, niin kaikkeen saa varata aikaa ainakin tuplasti. Tupla tarkoittaa kahta.

Minusta se idea kakkosajasta kuulosti hirveä kivalta, koska sitten me ehditään leikkiä paljon enemmän kotista. Minä tykkään tehdä makkaravoileipiä ja tyhjentää tiskikontta. Sitten minä haluan leikkiä myös paljon kololeikkiä, koska se on yksi minun lemppareista ja minä olen siinä superhyvä!

Kololeikkiä leikitään niin, että äiti ja isi tekee juttuja ja minun pitää olla tarkkana ja vahtia, mihin aukeaa nopeasti sujahdettavia koloja. Jääkaappi ja roskapönttö on minun suosikkeja.

Äitiä harmittaa, että minä olen niin nopea, koska se pelkää, että minä voin joskus joutua olemaan sen takia vaarapulassa. Minusta se on vähän hassusti ajattelemista, koska jos minä olisin vaarapulassa, niin minä juoksisin siitä vain hirveän nopeasti poissa! Ihan helppoa. Minä olen tosi, tosi nopea!

Eilenkin minä olin kuin salama (se on taas sellainen ihmisten sanonta), kun me leivottiin äitin ja isin kanssa pullia. Aluksi kukaan ei muistanut sanoa minulle, että me alettiin leipoa, mutta onneksi minä olen hyvä hoksaamaan asioita. Minusta oli kamalan haussua tassuttaa jauhoissa ja nuolla voita! Sitten minä söin vielä paljon taikinaa, eikä siitä tullut massuun yhtään tutinaa, vaikka se taikina ei ollut edes lihaa!

Tänään minä sain syödä aamulla kananmunan keltuaista, koska siinä on hyviä terveysaineita ja minusta se oli eilen taikinassakin niin maukasta! Lisäksi minä sain vielä minun oikean aamupalan ja sitten massu oli ihan pallona, kun me lähdettiin käymään äitin kanssa ulkona.

Minä olen käynyt ulkona monta lukua, eikä se tunnu enää yhtään kurjalta. Aluksi minä en hirveästi tykännyt ilmasta, koska se oli erilaista ja hirveän isoa, mutta nykyään minä tiedän, että ulkona ilmassa voi seikkailla! Tänää me seikkailtiin äitin kanssa ihan uusissa paikoissa.

Äiti sanoo, että minä olen ihan poikkeava kissa, koska minä osaan kulkea hihnassa ja minun kanssa voi käydä kävelemässä. Yleensä kissat ei kuulemma jaksa kävellä ihmisten ajassa, vaan ne kököttää ja menee omassa tahtipuikossa. Ne ei myöskään välitä teistä tai suunnista, mutta se ei ole minusta yhtään kummallista.

Minusta hauskointa meidän lenkillä, oli olla metsäretkellä. Siellä minä kiipesin puissa ja leikin metsästämistä, vaikka ihan joka paikkaan en silti saanut mennä. Meidän piti olla varovaisia, koska luonnossa voi olla punkkeja ja lihansyöjähirviöitä. Onneksi mikään hirviö ei syönyt meitä.

Minä näin ulkona paljon vauvoja. Aluksi meitä vastaan tuli yksi, joka ei osnnut kävellä vielä valjaissa, niin sitä työnnettiin rattaissa. Sitten minä näin koiravauvan ja pikkuisia lintuja, vaikka äiti sanoikin että ne linnut oli jo aikuisia. Minä olen nähnyt elämässä jo monta lintua. Ainakin neljä!

Huomenna saatan nähdä lisää lintuja, koska minä olen menossa käymään ykkösmummun luona kylässä. Tai oikeastaan minä olen siellä hoitokylässä, koska äiti ja isi on reissussa automatkalla.
Minä en halua olla automatkalla, mutta vähän minua jänskättää mummola, koska äiti ja isi ei ole leikkimässä minun kanssa. Tietääköhän ykkösmummu siitä meidän kakkosajasta? Minä haluan touhuta sielläkin monta numeroa kaikkea!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Superjännittävä päivä


Heippa kaikki! Täällä Vilu!

Tänään olen ajatellut, että on aika hauskaa olla minä! Koska en ole ollut vielä kovin kauaa olemassa, monet asiat ovat minulle uusia ja kaikki päivät ainakin vähän jännittäviä! Eilinenkin oli superjännittävä, vaikkei se tuntunut aamulla vielä yhtään mukavalta.

Minä en ollut, ollut vielä koskaan kipeä, mutta eilen yöllä löysin kupillisen velikissan raksuja ja koska ne kaikki halusi käydä minun suussa, niin minä maistoin vähän jokaista. Ehkä ruokaa ei pitäisi kuunnella, koska se saattaa tyhmästi huijata. Minulla oli aamulla ihan kurja olo ja massussa tutina, enkä halunnut syödä minun oikeaa ruokaa, vaikka äiti yritti houkutella.

Silti minä vähän toivoin, ettei äiti olisi huomannut, että olin käynyt velikissan kupilla, koska nyt isikin muistaa ottaa sen aina poissa.  Ennen isi saattoi pikkuisen unohtaa, mutta nyt sekin hakee minut aina muualle, ennen kuin antaa velikissalle ruokaa.

Minä en saa syödä velikissan ruokia, koska me ollaan eri ruokavaliota. Velikissa syö kuivattuja papuja, koska se on velikissa ja sen massu alkaa tutista epäkuivasta ruoasta. Minä taas saan syödä vain oikeita lihoja, koska olen dinosaurus ja dinosauruksille tulee kuivanapuista mahanpuruja.

Äiti on sanonut, että luonnossa dinosaurukset ja isot kissat metsästää (eli saalistaa) oman ruokansa. Minustakin olisi kivaa metsästää oikeasti, mutta saan tehdä sitä vain leikisti.

Velikissan ruokaa ei tarvitse metsästää, koska se otetaan pussista, mutta minun liharuoka saalistetaan pakastimesta. Isi metsästi eilen minun ruokaa ja minä sain olla auttamassa. Me metsästetään isin kanssa kuitenkin ihan eri tavoilla, koska isillä ei ole hyviä kynsiä tai hampaita.

Onneksi isillä on kuitenkin keltainen saha, niin se saa sahattua minun lintukana- ja lehmänautarullat ruokapaloiksi. Sitten kun isi on metsästänyt, eikä saaliit ole enää vaarallisia, niin äiti kerää ruokapalat pöydältä ja laittaa rasiaan ja takaisin pakastimeen odottamaan. Niin minulla on aina valmiita saaliita ruoka-aikana, eikä niitä tarvitse enää jahdata, kun on jo nälkämurina. Eilen minun massu oli kuitenkin vielä illallakin kipeä, eikä se halunnut valmista tai valmistamatonta saalista edes päivällisaikana. Äiti sanoi, että silloin nälkää pitää vain odottaa ja tehdä odotellessa jotain mukavaa.


Aluksi se äidin mukava ei ollut kyllä yhtään mukavaa, koska minun piti istua autossa. Niin kuin monet muutkin asiat, myös autoilu on minulle aika uutta, mutta toisin kuin muusta uudesta, niin siitä minä en pidä.

Ennen uuteen kotiin muuttoa olin matkustanut pari kertaa boxissa, autossa. Äidin mielestä minä osaan kuitenkin olla jo niin hienosti valjaissa, etten tarvitse mitään laatikoita ja lyhyillä matkoilla saan istua äidin sylissä.

Oikeastaan sylissä istuminen on vähän kopissa oloa parempaa, mutta sitä ei saa sanoa, koska minä en halua autoilla. Minä en tykkää yhtään autosta, koska se hurisee ja tärisee ja on muutenkin ihan outo tila. Kerroin siitä matkalla hirveän kovalla äänellä, mutta kukaan ei ollut minun kanssa samaa mieltä.

Perillä minun paha mieli meni onneksi poissa, koska me oltiinkin auton jälkeen kakkosmummolassa! Sen nimi on kakkosmummola koska minulla on myös ykkösmummola. Ykkösmummola on ykkönen siksi, että kävin siellä ensinnä. Oikeastaan olin siellä äidin ja isin kanssa monta päivää, ennen kuin me tultiin meidän oikeaan kotia.  Äiti kuitenkin sanoo, että minun pitää pysyä aiheessa, eikä se aiheessa ole ykkösmummola.

Minulla oli hirveän kivaa kakkosmummulla ja siellä oli myös yksi Wilma-kissa. Se ei vielä tiennyt, että haluaa olla minun kaveri, mutta äiti sanoi, ettei siitä pidä harmistua: naiset vaihtaa joskus vuosia ja silloin ne voi olla vähän huonolla tuulella.  Se on hassua, koska minusta vuosien vaihtaminen kuulostaa kivalta ja minäkin haluaisin kokeilla sitä eilen tai huomenna. Äiti kuitenkin sanoi, ettei pojat vaihda vaan ainoastaan täyttää vuosia.

Minä täytän seuraavaksi yksi vuotta, mutta siihen on vielä monta viikkoa, koska olen kerännyt niitä vasta kuusitoista. Sitten kun minulla on syntymäpäivä, minä saan varmaan lahjoja, koska syntymäpäivänä kuuluu saada sellaisia. Lahjoja voi kuitenkin saada myös muuten vaan ja minä sain eilen kakkosmummulta muuten vaan-lahjan. Sen nimi on Paha Tohtori Pesumato ja se on Tiikerimadon ja Neiti Harmaanvyöhykkeen ilkeä kaveri.

Äiti sanoi, että Tohtori Pesumato syö hirveästi pattereita ja haluaa aiheuttaa maailmalle energia vajaamisen. Siksi kun minä leikin Tohtori Pesumadolla, minun täytyy olla hirveän varovainen. Minulla on maailmassa eniten energiaa ja jos Pesumato syö sen, niin minä en voi pelastaa maailmaa.

Äitiä ja isiä ja kakkosmummua ja Isoa-Ristoa nauratti hirveästi, kun minä pakenin ja vaanin Pesumatoa. Ne ei ymmärtäneet, miten suuri vaara olohuoneessa oli menossa. Mutta se oli ehkä hyvä, koska äiti ei tykkää vaaroista ja se pilaa aina kaiken, kun minä teen jotain, mikä on sen mielestä vaarallista.

Minä yritin kuitenkin kertoa vaarasta Wilma-kissalle mutta se vuosien vaihtaminen taitaakin olla vähän tympäännyttävä asia, koska Wilma ei välittänyt ollenkaan, vaikka maailmaan oli tulossa loppuminen. Onneksi se loppuminen ei kuitenkaan tullut, koska Pesumato ei saanut minun energioita ja minä sain sen väsytettyä, ennen kuin se ehti syödä uusia paristoja.


Sitten kun minä olin pelastanut maailman, me lähdettiin äidin ja isin kanssa kotia ja minun piti taas istua sylissä autossa. Vähän se itketti, mutta sitten minä piristyin kun me päästiin kotia ja minä sain juosta meidän rappusessa portaita.

Sitten äiti laittoi minulle meidän isin kanssa saalistamaa lehmänautaa ja se maistui hirveän hyvältä, eikä minun massussa ollut enää yhtään papututintoita! Äiti sanoi, että lehmänauta on niin iso eläin, että sen nappaamisessa ja syömisessä olisi hommaa isollekin dinosaurukselle. Minä söin sen silti ihan helposti, koska olen Super Cornish Saurus Rex ja tykkään hirveästi lehmänaudasta! Minä tykkään siitä paljon enemmän kuin velikissan tyhmistä, huijaavista pavuista! Seuraavan kerran, kun ne yrittää huijata minua, niin minä sanon niille, että pavuista tulee mahanpuruja dinosauruksille. Ne varmaan pelkää dinosauruksia. Ehkä minä pelottelen niitä ja syön muutamia. Sitten ne oppii, ettei dinosauruskissoja kannata huijata!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Moi!


Heippa kaikki!


Minä olen CuteChaoksen kissoja tai olin, kunnes äiti haki minut Ouluun kotia ja sanoi, että olen mamman poika.

Äiti sanoo, että ‘mamman pojalla’ tarkoitetaan jotakuta arkaa ja pelokasta tai hemmoteltua lasta, mutta se on vain sellainen kielikuva, eikä äiti piirrä sitä kielellä vaan sanoo kirjaimilla, jolloin se kuulemma tarkoittaa, että olen äitin oma, rakas, pikkuvauva. Vaikka en minä enää mikään vauva ole, koska olen jo yli 15 viikkoa ja minulla oli eilen ristiäiset ja omia vieraita!

Ristiäiset on sellainen tapahtuma, jossa lapsen nimi kerrotaan sukulaisille, eikä sitä tarvitse enää sen jälkeen salailla (äiti sanoo, että nimen kertominen ennen ristiäisiä tietää huonoa onnea), niin minä saan nyt kertoa, että minun nimi on Vilu Ilmari.

Äiti sanoi, että Vilu Ilmari kuulostaa hirveän kauniilta ja on se minunkin mielestä ihan kiva. Yleensä äiti sanoo minua kuitenkin vain Viluksi tai Vilsuksi. Vilsu on lempinimi, vaikken kyllä ole sanonut, että se on minun suosikki. ’Lempinimi’ taitaakin taas olla niitä juttuja, kun ihmiset sanoo, muttei oikeasti tarkoita. Vähän niin kuin ‘perhosia vatsassa’ tai ‘ryppyjä rakkaudessa’. Tosi outoa. Alan kuitenkin jo vähän tottua.

Minun vanhassa kodissa (siellä missä on emo- ja mummukissa) minun oikea nimi oli I'm the Man, mutta lempinimi Ykkönen. Ykkönen siksi, että olin ensimmäinen ja isoin kaikista muista sisaruksista.

Minulla on neljä siskoa. Koska olen kuitenkin ykkönen ja ainoa poikakissa, niin minä olen kuningas. Tytöt ei voi olla kuninkaita, koska ne on prinsessoja.

Minusta on kivaa leikkiä kuningasta ja komennella kaikkia. Osaan myös maukua tosi isolla äänellä ja lyödä tassulla. Se on kuitenkin vain sellaista höpötystä, koska oikeasti olen hirveän kiltti ja tykkään kaikista ja kaikesta.

Minä harrastan naksutinkoulutusta ja osaan tehdä jo tosi monta temppua. Kivointa on hyppiä eri paikoissa, vaikka tykkään minä myös vain istuakin ja antaa tassua, koska siitäkin saa nameja.

Äiti on hirveän tarkka minun ruokavaliosta ja sanoo, etten saa syödä kuin raakalihoja (ja luita ja lihaksia ja sisäelimiä). Isi antaa minulle välillä kuitenkin muitakin herkkuja, mutta sitä ei saa sanoa, kun äiti on kuulemassa. Se on minun ja isin salaisuus.

Äitin ja isin lisäksi minun uuteen perheeseen kuuluu myös yksi velikissa, jonka nimi on Simpukka. Se on minun kanssa ihan eri rotua ja sillä on hirveästi karvoja. Lisäksi se pelkää kaikenlaisia asioita. Onneksi minä voin nyt sanoa sille, ettei asioita tarvitse pelätä. Jos vain pelkää kaikkea, ei voi koskaan tulla poissa sängyn alta ja sitten ei voi tehdä mitään hauskoja asioita.

Olisi hirveän surullista pelätä vaikkapa vettä, koska silloin ei voisi käydä vessanpöntössä uimassa. Minä yritän harjoitella paljon uimista, koska minusta tulee isona sukeltaja ja aion sukeltaa sitten äidille paljon kaloja. Minä luulen, ettei Äiti oikeasti edes tiedä, miltä kala näyttää, koska kun äiti osti minulle lohta, se oli rullassa ja näytti makkaralta ja maistui pahalta. Isin makkarat on tosi hyviä, mutta äidin kalamössöön en kyllä halunnut koskea. Hyi.

Onneksi kana on hyvää ja nyt minä menenkin syömään. Äiti sanoi, että minä kasvan kovaa vauhtia ja tarvitsen siksi paljon unta ja ravintoa. Paljon pitää myös leikkiä, koska muuten ei nukuta. Minä tykkään hirveästi kasvamisesta! Tekin voitte kokeilla! Se on tosi hassua!

Nyt minä menen kasvamaan! Heippa!

Toivoo: Vilu