lauantai 19. heinäkuuta 2014

Superjännittävä päivä


Heippa kaikki! Täällä Vilu!

Tänään olen ajatellut, että on aika hauskaa olla minä! Koska en ole ollut vielä kovin kauaa olemassa, monet asiat ovat minulle uusia ja kaikki päivät ainakin vähän jännittäviä! Eilinenkin oli superjännittävä, vaikkei se tuntunut aamulla vielä yhtään mukavalta.

Minä en ollut, ollut vielä koskaan kipeä, mutta eilen yöllä löysin kupillisen velikissan raksuja ja koska ne kaikki halusi käydä minun suussa, niin minä maistoin vähän jokaista. Ehkä ruokaa ei pitäisi kuunnella, koska se saattaa tyhmästi huijata. Minulla oli aamulla ihan kurja olo ja massussa tutina, enkä halunnut syödä minun oikeaa ruokaa, vaikka äiti yritti houkutella.

Silti minä vähän toivoin, ettei äiti olisi huomannut, että olin käynyt velikissan kupilla, koska nyt isikin muistaa ottaa sen aina poissa.  Ennen isi saattoi pikkuisen unohtaa, mutta nyt sekin hakee minut aina muualle, ennen kuin antaa velikissalle ruokaa.

Minä en saa syödä velikissan ruokia, koska me ollaan eri ruokavaliota. Velikissa syö kuivattuja papuja, koska se on velikissa ja sen massu alkaa tutista epäkuivasta ruoasta. Minä taas saan syödä vain oikeita lihoja, koska olen dinosaurus ja dinosauruksille tulee kuivanapuista mahanpuruja.

Äiti on sanonut, että luonnossa dinosaurukset ja isot kissat metsästää (eli saalistaa) oman ruokansa. Minustakin olisi kivaa metsästää oikeasti, mutta saan tehdä sitä vain leikisti.

Velikissan ruokaa ei tarvitse metsästää, koska se otetaan pussista, mutta minun liharuoka saalistetaan pakastimesta. Isi metsästi eilen minun ruokaa ja minä sain olla auttamassa. Me metsästetään isin kanssa kuitenkin ihan eri tavoilla, koska isillä ei ole hyviä kynsiä tai hampaita.

Onneksi isillä on kuitenkin keltainen saha, niin se saa sahattua minun lintukana- ja lehmänautarullat ruokapaloiksi. Sitten kun isi on metsästänyt, eikä saaliit ole enää vaarallisia, niin äiti kerää ruokapalat pöydältä ja laittaa rasiaan ja takaisin pakastimeen odottamaan. Niin minulla on aina valmiita saaliita ruoka-aikana, eikä niitä tarvitse enää jahdata, kun on jo nälkämurina. Eilen minun massu oli kuitenkin vielä illallakin kipeä, eikä se halunnut valmista tai valmistamatonta saalista edes päivällisaikana. Äiti sanoi, että silloin nälkää pitää vain odottaa ja tehdä odotellessa jotain mukavaa.


Aluksi se äidin mukava ei ollut kyllä yhtään mukavaa, koska minun piti istua autossa. Niin kuin monet muutkin asiat, myös autoilu on minulle aika uutta, mutta toisin kuin muusta uudesta, niin siitä minä en pidä.

Ennen uuteen kotiin muuttoa olin matkustanut pari kertaa boxissa, autossa. Äidin mielestä minä osaan kuitenkin olla jo niin hienosti valjaissa, etten tarvitse mitään laatikoita ja lyhyillä matkoilla saan istua äidin sylissä.

Oikeastaan sylissä istuminen on vähän kopissa oloa parempaa, mutta sitä ei saa sanoa, koska minä en halua autoilla. Minä en tykkää yhtään autosta, koska se hurisee ja tärisee ja on muutenkin ihan outo tila. Kerroin siitä matkalla hirveän kovalla äänellä, mutta kukaan ei ollut minun kanssa samaa mieltä.

Perillä minun paha mieli meni onneksi poissa, koska me oltiinkin auton jälkeen kakkosmummolassa! Sen nimi on kakkosmummola koska minulla on myös ykkösmummola. Ykkösmummola on ykkönen siksi, että kävin siellä ensinnä. Oikeastaan olin siellä äidin ja isin kanssa monta päivää, ennen kuin me tultiin meidän oikeaan kotia.  Äiti kuitenkin sanoo, että minun pitää pysyä aiheessa, eikä se aiheessa ole ykkösmummola.

Minulla oli hirveän kivaa kakkosmummulla ja siellä oli myös yksi Wilma-kissa. Se ei vielä tiennyt, että haluaa olla minun kaveri, mutta äiti sanoi, ettei siitä pidä harmistua: naiset vaihtaa joskus vuosia ja silloin ne voi olla vähän huonolla tuulella.  Se on hassua, koska minusta vuosien vaihtaminen kuulostaa kivalta ja minäkin haluaisin kokeilla sitä eilen tai huomenna. Äiti kuitenkin sanoi, ettei pojat vaihda vaan ainoastaan täyttää vuosia.

Minä täytän seuraavaksi yksi vuotta, mutta siihen on vielä monta viikkoa, koska olen kerännyt niitä vasta kuusitoista. Sitten kun minulla on syntymäpäivä, minä saan varmaan lahjoja, koska syntymäpäivänä kuuluu saada sellaisia. Lahjoja voi kuitenkin saada myös muuten vaan ja minä sain eilen kakkosmummulta muuten vaan-lahjan. Sen nimi on Paha Tohtori Pesumato ja se on Tiikerimadon ja Neiti Harmaanvyöhykkeen ilkeä kaveri.

Äiti sanoi, että Tohtori Pesumato syö hirveästi pattereita ja haluaa aiheuttaa maailmalle energia vajaamisen. Siksi kun minä leikin Tohtori Pesumadolla, minun täytyy olla hirveän varovainen. Minulla on maailmassa eniten energiaa ja jos Pesumato syö sen, niin minä en voi pelastaa maailmaa.

Äitiä ja isiä ja kakkosmummua ja Isoa-Ristoa nauratti hirveästi, kun minä pakenin ja vaanin Pesumatoa. Ne ei ymmärtäneet, miten suuri vaara olohuoneessa oli menossa. Mutta se oli ehkä hyvä, koska äiti ei tykkää vaaroista ja se pilaa aina kaiken, kun minä teen jotain, mikä on sen mielestä vaarallista.

Minä yritin kuitenkin kertoa vaarasta Wilma-kissalle mutta se vuosien vaihtaminen taitaakin olla vähän tympäännyttävä asia, koska Wilma ei välittänyt ollenkaan, vaikka maailmaan oli tulossa loppuminen. Onneksi se loppuminen ei kuitenkaan tullut, koska Pesumato ei saanut minun energioita ja minä sain sen väsytettyä, ennen kuin se ehti syödä uusia paristoja.


Sitten kun minä olin pelastanut maailman, me lähdettiin äidin ja isin kanssa kotia ja minun piti taas istua sylissä autossa. Vähän se itketti, mutta sitten minä piristyin kun me päästiin kotia ja minä sain juosta meidän rappusessa portaita.

Sitten äiti laittoi minulle meidän isin kanssa saalistamaa lehmänautaa ja se maistui hirveän hyvältä, eikä minun massussa ollut enää yhtään papututintoita! Äiti sanoi, että lehmänauta on niin iso eläin, että sen nappaamisessa ja syömisessä olisi hommaa isollekin dinosaurukselle. Minä söin sen silti ihan helposti, koska olen Super Cornish Saurus Rex ja tykkään hirveästi lehmänaudasta! Minä tykkään siitä paljon enemmän kuin velikissan tyhmistä, huijaavista pavuista! Seuraavan kerran, kun ne yrittää huijata minua, niin minä sanon niille, että pavuista tulee mahanpuruja dinosauruksille. Ne varmaan pelkää dinosauruksia. Ehkä minä pelottelen niitä ja syön muutamia. Sitten ne oppii, ettei dinosauruskissoja kannata huijata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti